Minna mietti pitkään rintojen suurennusta implanttien avulla. Aika leikkaukselle oli lopulta oikea, kun perheen lapsiluku oli täynnä.

Julkaisimme blogissamme aiemmin artikkelin Minnan valmistautumisesta rintaimplanttileikkaukseen. Minna sai leikkaavan plastiikkakirurgin vastaanotolta tarkat ohjeet valmistautumiseen ja hän noudatti niitä huolellisesti leikkauspäivään saakka. Esimerkiksi urheiluharrastus jäi tauolle kaksi viikkoa ennen operaatiota, ja lymfaterapiassa Minna halusi käydä päivä ennen leikkausta. ”Edeltävänä iltana jännitin aika kovastikin”, Minna kertoo. ”Leikkauspäivän aamuna jännitys oli kuitekin poissa.”

Viimeiset valmistelut ennen leikkausta

”Sairaalalle saavuttuani minut ohjattiin pukuhuoneen kautta sovittamaan tukiliivejä. Lisäksi sain myös tukisukat”, Minna muistelee.

”Leikkaava kirurgi kävi vielä katsomassa minua ja tekemässä tarpeelliset leikkaussuunnitelmapiirrokset. Kävimme myös läpi, mitä leikkauksessa tehdään ja varmistimme, että implantit ovat ne joista olimme sopineet.”

Tämän jälkeen olikin jo anestesialääkärin tapaamisen vuoro ja pian itse leikkaus alkoi.

Toipuminen alkaa

Minna koki heti leikkauksen jälkeen vointinsa hyväksi. ”Fiilikset olivat hyvät, enkä tuntenut kipua muulloin kuin tukiliivejä avattaessa jai suljettaessa.”

Rinnat tarkastettiin säännöllisesti tunnin välein Minnan ollessa heräämössä. Illalla kotiin lähtiessään Minna sai tarkat jälkihoito-ohjeet sekä suullisesti että kirjallisesti.

”Kävimme hoitajan kanssa läpi milloin on syytä ottaa kipulääkettä – ja mikä kipulääke on oikea mihinkin tilanteeseen. Hoitaja muistutti minua myös rintojen kylmähoidosta ja suihkuttelusta, sekä siitä että ääriliikkeitä tulisi välttää. Alkuun suositeltiin myös nukkumista puoli-istuvassa asennossa.”

”Leikkauksen jälkeisenä aamuna Siluetista soitettiin ja tarkastettiin, miten olen voinut ja olenko saanut nukuttua, onko kipuja tai mustelmia”, kertoo Minna. ”Nukkuminen olikin ensimmäisen puolitoista viikkoa hankalaa – ei kipujen takia, mutta puoli-istuvan asennon vuoksi.”

Leikkauksen jälkeisenä päivänä Minna huomasi turvotuksen lisääntyneen. ”Turvotusta ilmestyi kainaloiden alle, rintoihin ja vatsaan. Parin päivän ajan olo oli kiristävä ja turvonnut, mikä hieman ahdisti. Inhottavinta oli vatsan alueen turvotus, mutta kun tukiliivit avasi hetkeksi, olo helpottui.”

Mustelmia Minnalle ilmestyi vasta neljän päivän kuluttua leikkauksesta: ”Mustelmat tulivat rintalastan kohdalle ja kylkiin.”

Ompeleiden poisto ja turvotuksen taltuttamista

Viikko leikkauksen jälkeen Minna kävi ompeleiden poistossa, ja samalla Siluetissa tarkistettiin haavat. ”Haavani olivat siistit, eikä ompeleiden poisto tuntunut miltään!”

”Kävin myös lymfaterapiassa turvotuksen poistamiseksi. Hoito tuntui hyvältä; voimakkaammalta kuin ennen leikkausta tehty, mutta ei lainkaan epämiellyttävältä.” Enimmäinen operaation jälkeinen lymfaterapia Minnalle tehtiin kaulalle, dekolteelle, rintakehän alueelle sekä vatsalle ja jaloille, tarkoituksena saada vatsan alueen turvotusta pois. Toisessa leikkauksen jälkeisessä lymfaterapiassa Minna kävi kaksi viikkoa operaation jälkeen.

”Hoidon jälkeen huomasin, että kylkien turvotus katosi. Lymfaterapeutti kertoi myös, että kudokseni liikkuvat jo paljon aiempaa paremmin.”

Paluu vähitellen arkeen

Puolitoista viikkoa leikkauksen jälkeen Minna pystyi jo nukkumaan normaaliasennossa. ”Rintaa ei enää kiristänyt, eikä selin maatessa ollut paineen tuntua. Parin päivän kuluttua uskalsin jo nukkua kyljelläni.”

Käsien liikkuvuus palautui leikkauksen jälkeen vähitellen. ”Kahden viikon kuluttua leikkauksesta sain taas itse takin päälleni. Sain ottaa myös rintapannan pois.”

Tukiliivejä Minna kuitenkin käytti vielä 4 viikkoa. ”Tukiliivit tuntuivat hieman epämiellyttäviltä, ja oli ihanaa kun ne sai välillä ottaa pois. Ilman tukiliivejä osa liikkeistä, kuten kumartelu, tuntui kuitenkin epämiellyttävältä.”

”Kolmen viikon kuluttua leikkauksesta mustelmat alkoivat hävitä. Rintani eivät enää olleet arat, mutta niiden tunto ei vielä ollut normaali. Joutenolo alkoi jo henkisesti hieman ärsyttää; olisi tehnyt mieli urheilemaan, mutta ymmärsin kuitenkin ettei sen aika ollut vielä.”