Tunteva Rinta – rintarekonstruktio, joka palauttaa myös tunnon
Omakudosrekonstruktiossa rakennettava rinta on kaikki omaa, elävää kudosta ja solukkoa. Tämä oma kudos siirretään rinnan paikalle ja muotoillaan siitä rinta. Oma kudos lihoo ja laihtuu oman painon vaihtelun myötä.
Oma kudos voidaan ottaa rinnan vierestä, jolloin puhutaan varrellisesta kielekkeestä, tai kauempaa, esim. alavatsalta, jolloin puhutaan vapaasta kielekkeestä, joka on mikrokirurgiaa.
MS-TRAM on muscle sparing transversal rectus abdominis flap. Se tarkoittaa, että alavatsalta navan alapuolelta otetaan iho ja sen alainen rasva sekä sen alueen verisuonet, laskimo ja valtimo, ja ne liitetään rintakehälle rinnan alueen verisuoniin. Tästä kudoksesta muotoillaan rinta. Verisuonet kulkevat suoran vatsalihaksen läpi (rectus abdominis), ja tässä tekniikassa otetaan muutamia lihassäikeitä verisuonten mukana, ettei vaurioiteta suonia. Tämä on tärkeää varsinkin silloin, kun samaan kudoskielekkeeseen otetaan myös hermot, jotka liitetään rinnan alueen hermoihin. Tällöin puhutaan mikroneurovaskulaarisesta MS-TRAM-kielekkeestä eli tuntevasta rinnasta.
Mikä on Tunteva Rinta -menetelmän ydinajatus – miten hermojen yhdistäminen toimii ja mitä hyötyä siitä on potilaalle?
Kun tehdään tavallinen MS-TRAM, eikä tuntohermoja yhdistetä, rakennettu rinta voi olla täysin tunnoton. Sitä voi esimerkiksi leikata tai polttaa, eikä potilas huomaa mitään. Tämä on harmillista, jos vertaa tilannetta esimerkiksi tunnottomaan jalkaan tai käteen.
Tutkimuksessani hermoja vapaaseen kielekkeeseen yhdistämällä on mahdollista saada täysin normaali tunto kudokseen. Se tuntee kosketuksen, lämmön, kylmän jne. Tällöin se tuntuu omalta, normaalilta kudokselta.
Kaikkiin kielekkeisiin ei palaudu täysin normaali tunto. Tuntohermot ovat voineet vaurioitua sädehoidosta tai aikaisemmista leikkausarvista.
Väitöskirjatyössäni leikkasin lähes sata rintaa, ja tulosten mukaan tunnon palautuma tuntevaan rintaan oli keskimäärin 60 % terveen rinnan tunnosta. Osalla oli täysin normaali tunnon palautuma. Myös ilman hermosaumoja tehdyissä rinnoissa oli reuna-alueille kasvanut tuntoa siten, että se oli keskimäärin 25 % normaalin rinnan tunnosta. Kuitenkin joukossa oli myös rintoja, joissa ei ollut lainkaan tuntoa.
Tunto kasvaa rintakudokseen 1 millimetrin päivässä hermokimppua pitkin. Riippuu siis hermokimppujen yhteenlasketusta pituudesta, milloin rinta alkaa tuntea. Keskimäärin tunnon palautuma alkaa tuntua 7 kuukauden kuluttua, ja se jatkuu 2–3 vuoden ajan.
Lämpö- ja kylmätunto palautuvat hitaammin kuin kosketustunto. Eri tunnot välittyvät erilaisten säikeiden, esim. nopeiden ja hitaiden säikeiden sekä erilaisten iholla olevien tuntopäätteiden kautta.
Millainen prosessi hermojen liittäminen käytännössä on, ja kuinka se vaikuttaa lopputulokseen?
Leikkauksen aikana kudoskielekkeen verisuonikimppu otetaan esille. Sen läheisyydessä kulkevat myös hermokimput, jotka tuntevassa rintamenetelmässä myöskin otetaan esille. Vastaavasti rinnan alueelta etsitään verisuonet ja hermot, ja sen jälkeen kun alavatsan kudos nostetaan rinnan alueelle, kielekkeen sekä verisuonet että hermokimput yhdistetään rinnan alueen suoniin ja hermoihin.
Verenkierto kudossiirteeseen palautuu välittömästi, mikä on elintärkeää kielekkeen paranemiselle. Hermot alkavat kasvaa uudelleen rinnan alueelta kielekkeeseen, ja sen tunto palautuu vähitellen.
Kenelle Tunteva Rinta sopii – millaiset tekijät, kuten kudosten riittävyys ja yleiskunto, vaikuttavat menetelmän valintaan?
Vapaa kielekerinta valitaan potilaalle, jonka verisuonet ovat terveet ja joiden peruskunto on hyvä, jotta pidemmästä nukutusleikkauksesta ei tule merkittävää lisäriskiä. Jos voidaan tehdä vapaa kudoskielekerinta, on aina mahdollista tehdä myös tunteva rinta. Noudatan tätä periaatetta arkirutiinissani Clinic Helenassa/Siluetissa.
Miten syöpähoidot, kuten sädehoito, vaikuttavat sekä rinnan muotoon että tunnon palautumiseen?
Etenkin sädehoito voi vaurioittaa tuntohermoja, jolloin tunnon palautuminen voi olla huonompaa.
Sädehoito vaikuttaa rinnan muotoon jatkossa siten, että se vie kudoksesta kyvyn kasvaa ja pienentyä esim. laihtumisen seurauksena. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma tuntevassa rinnassa, koska se on tervettä vatsan alueen kudosta.
Siitä, miten solusalpaajahoito vaikuttaa tuntohermoihin, ei liene tehty tutkimusta. Toisinaan potilaalle voi kehittyä ns. polyneuropatiaa solusalpaajahoidoista, jolloin esim. sormien tunto huononee. Tämä vaikuttanee silloin kaikkiin ihon tuntohermopäätteisiin. Onneksi se on kuitenkin harvinaista.
Tutkimuksessani hermoja vapaaseen kielekkeeseen yhdistämällä on mahdollista saada täysin normaali tunto kudokseen, joka tuntee kosketuksen, lämmön, kylmän jne.Millaista toipumista potilas voi odottaa leikkauksen jälkeen – kuinka kauan sairaalassa ollaan, millaisia kipuja voi esiintyä ja millaisia arpia jää?
Koska tällaiseen vapaalla kielekkeellä tehtyyn rintaan valitaan hyväkuntoisia potilaita, myös toipuminen edistyy hyvin. Potilaat lähtevät leikkauksen jälkeen kotiin 3–5 sairaalahoitopäivän jälkeen. Kipu pystytään hoitamaan varsin hyvin. Ensimmäisenä iltana potilaat yleensä ovat väsyneitä pitkästä unesta.
Rintakieleke asetellaan rinnanpoistoarven väliin ja osittain ihon alle, joten rintaan jää kaksi arpea sen ylä- ja alaosaan. Toisinaan kielekerinta voidaan tehdä jo syöpäleikkauksessa, jolloin usein oma rinnan iho voidaan säästää, ja arpi tulee vain rinnan alaosaan. Alavatsalle jää vähän pidennetty sektioarven kaltainen arpi bikinirajaan.
Potilaat kokevat bonuksena sen, että alavatsan rasvamakkarat häviävät. Tutkimuksessani mittasin vatsan alueen tuntoa. Navan alapuolelle pienelle alueelle jäi alentunut tuntoalue, mutta potilaiden vastausten mukaan siitä ei ollut haittaa.
Tuo tuntopuutos johtuu abdominoplastiasta ja oli sama potilailla, joille ei tuntohermoa siirretty. Koska suora vatsalihas säästetään lähes kokonaisena, ei leikkaus vaikuta lihasvoimaan. Tutkimusryhmässäni oli potilas, joka synnytti tällaisen leikkauksen jälkeen, eikä siitä tullut mitään ongelmia.
Mitkä ovat Tunteva Rinta -menetelmän mahdolliset riskit ja haasteet verrattuna perinteisiin rekonstruktioihin?
Tuntevan rintarekonstruktion riskit ovat samat kuin perinteisellä rintarekonstruktiolla vapaalla kielekkeellä ilman hermosaumoja. Leikkausaika pitenee keskimäärin vain puolisen tuntia.
Haasteena on, että suhteellisen pitkän ja tarkkuutta vaativan leikkauksen yhteydessä pitää olla malttia etsiä vielä hermot ja ommella ne mikroskoopin alla. Tämäkin vaatii oppimiskäyrää.
Kuinka potilaan elämäntilanne, esimerkiksi painonvaihtelut tai ihon kunto, vaikuttaa lopputulokseen?
On tärkeää, että potilas on hyväkuntoinen ja motivoitunut paranemaan ja liikkumaan heti leikkauksen jälkeen sallituissa rajoissa. Ihon tulee olla tervettä. Toisinaan sädehoito on voinut aiheuttaa iholle värimuutoksia, jotka ovat pysyviä. Toisinaan alavatsan ihon väri on hieman vaaleampaa kuin ylävartalolla.
Painonvaihtelulla ei ole myöhemmässä elämässä suurta merkitystä.
Tarvitaanko usein lisäleikkauksia, ja jos tarvitaan, millaisia korjauksia tavallisesti tehdään?
Tavallisesti potilaalle tulee yksi lisäleikkaus, jossa tehdään nännin keskusta rinnan muodon vakioiduttua noin 3 kuukauden kuluttua. Tällöin on mahdollista korjata tarvittaessa myös tervettä rintaa hyvän symmetrian aikaansaamiseksi. Toisinaan voi samalla stilisoida vielä tuntevaa rintaa, jos siihen on tarvetta.
Millä tavoin Tunteva Rinta -menetelmä voi parantaa potilaan elämänlaatua ja miten rekonstroitu rinta muuttuu ajan myötä?
Koen, että rinnan palauttaminen menetetyn rinnan tilalle on tärkeä osa rintasyöpäpotilaan kuntoutusta oman kehonkuvan parantamiseksi. Potilaat usein kokevat, että vaikea hoitoprosessi on nyt tehty ja uusi elämä alkaa.
Olen nähnyt jo yli 20 vuotta sitten rakentamiani rintoja Tunteva Rinta -menetelmällä (alkaen vuodesta 2001). Ne näyttävät yllättävän normaaleilta, omalta kudokselta ja rinnalta.
Monesti vatsakudoksesta rakennettu rinta säilyy napakampana kuin oma terve rinta, jolla on taipumus laskeutua ja litistyä iän myötä. Kudos siis lihoo ja laihtuu potilaan elämäntapojen myötä.
Onko tilanteita, joissa Tunteva Rinta ei ole mahdollinen vaihtoehto, ja mitä menetelmiä silloin voidaan harkita?
Jos potilas on esimerkiksi paljon ylipainoinen, leikkausriskit kasvavat. Korkea ikä voi myös tuoda verisuonisairauden, jolloin verisuonet eivät ole kelvollisia siirteeseen. Monet muut sairaudet, esim. keuhkosairaudet, ovat yleensä riski mikrokirurgialle.
Tällöin rinta voidaan rakentaa pienemmillä leikkauksilla, esim. selän LD-kielekkeillä tai pelkillä implanteilla. Implanttikorjaus vaatii yleensä ensin ihon venyttämisen kudoslaajentimella.