Uutta Suomessa - Rasvaimun yhteydessä ihon kiinteytys
Kenelle rasvaimu ja rasvansiirto soveltuvat parhaiten, ja milloin niitä ei suositella?
Rasvaimu on käyttökelpoinen monessa eri tilanteessa. Parhaiten se soveltuu lievästi korostuneiden rasvakudoskertymien muotoiluun, kuten kaksoisleuan, ns. jenkkakahvojen ja ratsupaikkojen sekä lanneselän ja vatsan muotoiluun. Optimi olisi, että ylipainoa ei ole olisi merkittävästi ja ei myöskään isoja painonvaihteluita. Rasvaimu sopii sekä miehille, että naisille ja eri ikäisille.
Hoitona rasvaimua käytetään esimerkiksi raajojen lymfödeeman eli lymfaturvotuksen ja viime vuosina myös lipödeeman eli rasvakudosturvotuksen aiheuttamiin ongelmiin.
Rasvaimu ei toimi varsinaisena laihduttavana hoitona. Laihduttamista voidaan kuitenkin edistää hoitamalla ongelmakohtia rasvaimulla, jolloin potilas voi saada lisää motivaatiota painon hallintaan. Rasvaimulla ei voida kiinteyttää jo löystynyttä kudosta.
Lisäksi rasvaa tulee olla poistettavassa kohdassa sopivasti, jotta kudoksen muoto pysyy hyvänä. Liian vähäinen rasvakudosmäärä voi siten olla este rasvaimulle.
Potilaan omien rasvasolujen siirto toiseen paikkaan on laajentanut rasvaimun mahdollisuuksia. Siirretyillä rasvasolulla on todettu kudoksia korjaava vaikutus ja siirtorasvan avulla on mahdollista korjata menetettyä ihonalaistilavuutta ja muotoilla pehmytkudoksia. Rasvansiirron onnistumisen edellytyksinä ovat sekä siirrettävän kohteen sopivuus, että siirtorasvan riittävä saatavuus.
Hyviä kohteita ovat kasvojen alue, rinnat ja vartalo (pakara/lantioalue). Siirtokohdan rakenteella on myös vaikutusta onnistuneeseen rasvansiirtoon. Esimerkiksi rinnoissa hyvä olemassa oleva rasvakudos parantaa siirron onnistuvuutta, samoin kuin rinnan kudoksen sopiva jousto mahdollistaa isomman siirtomäärän. Sen sijaan hyvin tiivis tai vähärasvainen rinnan kudos voi olla haastava sekä siirron tekemisen että tuloksen säilymisen kannalta.
Miten rasvansiirrossa varmistetaan siirretyn rasvan pysyvyys ja mikä osa rasvasta tyypillisesti imeytyy ajan myötä?
Rasvansiirtoa on kehitetty eri tavoin vuosien varrella. Ylimääräisen nesteen poistaminen siirtorasvasta sentrifugoimalla tai suodattamalla on tekniikka, jota edelleen käytetään. Lisäksi on käytetty rasvansiirron yhteydessä ns. kantasolutiivistettä, mutta sillä ei ole osoitettu olevan merkittävää parannusta siirteen säilyvyyteen. Tutkimuksissa on todettu myös, että rasvasoluja ympäröivässä soluvälinesteessä on paljon tärkeitä tekijöitä kudosten paranemisen ja rasvakudoksen säilyvyyden kannalta. Tämän vuoksi rasvansiirto suositellaan tehtävän mahdollisimman kudosystävällisesti ja siirrettä käsitellään mahdollisimman vähän ennen siirtoa. Lisäksi pyritään välttämään puudutusaineen (lidokaiini) käyttöä rasvaimun yhteydessä, koska se saattaa heikentää rasvasolujen selviytymistä siirrossa.
Rasvansiirron jälkeen osa siirtotilavuudesta menetetään. Tämä riippuu hyvin monesta tekijästä: rasvasiirteestä, kohteesta, siirtotekniikasta, omasta aineenvaihdunnasta ja monista tekijöistä, joita emme vielä tunne. Edellä mainitut asiat huomioiden siirteestä säilyy 20-80% ja esimerkiksi rintojen rasvansiirrossa tilavuudesta säilyy keskimäärin 50–60%.
Onko olemassa eri rasvaimutekniikoita ja mitä eroja on eri rasvaimutekniikoilla tulosten ja toipumisen kannalta?
Rasvaimutekniikoita on useita erilaisia. Perinteinen rasvaimu tehdään imulaitteen avulla alipaineistetuilla kanyyleilla. Tämän variaatioita ovat vedenpaineavusteinen rasvaimu (WAL) sekä mekaaniseen värinään perustuvat rasvaimut (PAL) ja ns. energiarasvaimut, jotka voivat olla laseriin, radiotaajuusenergiaan tai plasmaan perustuvia rasvaimuja.
Värinään perustuvat rasvaimut ottavat rasvan hieman hellävaraisemmin, mistä on voi olla hyötyä paitsi kudoksen toipumisessa ja rasvansiirron tuloksessa, myös rasvaimun tekijän toipumisessa. Energia-avusteiset rasvaimut myös kiinteyttävät kudosta, mikä on eduksi tilanteissa, joissa riskinä on kudoslöysyyden korostuminen rasvaimun jälkeen. Toipumiseen vaikuttaa lähinnä rasvaimun laajuus, ei niinkään käytetty menetelmä. Saavutettavaan lopputulokseen vaikuttaa itse menetelmää enemmän toimenpidettä tekevän plastiikkakirurgin kokemus.
Millainen toipumisaika ja jälkihoito rasvaimun ja rasvansiirron jälkeen on?
Pienissä rasvaimuissa, kuten kaksoisleuan hoidossa, toipumisaika on muutamia päiviä. Tosin tulos paranee vielä useamman viikon ajan ja energiapohjaisissa rasvaimuissa jopa kuukausien ajan. Laajoissa vartalon ympäri tehtävissä rasvaimuissa (ns. 360 liposuctio) tukitekstiiliä käytetään 4-6 viikon ajan ja fyysisesti raskasta työtä tai liikuntaa joutuu välttämään 3-6 viikon ajan – kevyt työ onnistuu jo muutaman vuorokauden kuluttua. Jälkihoitona rasvaimussa edelleen pidetään tärkeänä hoitoalueelle kohdistuvaa pientä painetta, joka toteutetaan tukitekstiilillä. Tekstiilin käyttöaika riippuu hoidetusta alueesta.
Rasvansiirtoon liittyy sekä rasvaimusta että siirrosta toipuminen. Rasvansiirtoalueella vältetään painetta. Esimerkiksi rintojen rasvansiirron jälkeen liivejä ei käytetä kahteen ensimmäiseen viikkoon, toisinaan pidempikin aikaväli ilman liivejä. Pakaroiden rasvansiirrossa (BBL) paineen välttäminen usean viikon ajan voi olla vaikeaa toteuttaa. Suositeltavaa on myös siirrealueen lämpimänä pito sekä hiilihydraattipainotteinen ravitsemus.
Mitä riskejä ja mahdollisia komplikaatioita toimenpiteisiin liittyy, ja miten niitä ennaltaehkäistään?
Kuten kaikkiin toimenpiteisiin, myös rasvaimuun liittyy riskejä ja komplikaatioiden mahdollisuuksia. Tavanomaista rasvaimun jälkeen on hoidettavan alueen turvotus ja lievät mustelmat. Myös pienistä ns. hoitoaukoista voi tulla 1-2 vrk:n ajan nestettä, johtuen rasvaimussa käytetystä rasvakudosta pehmentävästä liuoksesta varsinkin laajoissa rasvaimuissa. Myös ihon tunto voi hoidetulla alueella olla alkuun heikentynyt, mutta tämä palautuu muutamassa viikossa. Vakavampia ongelmia ovat mahdolliset kudosvauriot sekä tulehdukset. Näitä voidaan välttää oikealla tekniikalla ja hyvällä aseptiikalla. Lisäksi rasvaimuun voi liittyä ulkonäöllisiä ongelmia kuten liiallisen poiston aiheuttamat muutokset, epätasaisuus kudoksessa, ihon laadun heikentyminen ja kudoksen/ihon löystyminen. Näitä voidaan välttää hyvällä suunnittelulla ja oikealla tekniikalla.
Laajoihin rasvaimuihin voi liittyä myös merkittäviä nestetasapainon ongelmia sekä hemoglobiinitason laskua, jotka tulee aina huomioida hoitoa suunnitellessa.
Rasvansiirtoon liittyy samat toipumiseen liittyvät asiat ja riskit kuin rasvaimuun. Lisäksi tulee siirtokohtaan liittyvät ongelmat. Näitä voi olla siirre alueella esiintyvät tiivistymät tai ns. öljykystat. Myös tulehdusriski huomioitava. Lisäksi ongelman on siirteen jäämisen ennalta-arvaamattomuus, kuten paljonko siirrettä jää hoidon jälkeen.
Paras ennaltaehkäisy rasvaimun ja rasvansiirron ongelmien ehkäisyssä on käydä näihin hoitoihin perehtyneet plastiikkakirurgin vastaanotolla.
Siluetissa olet asiantuntevissa käsissä kaikissa plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä.